Sosiaali- ja terveysmenot 2020 numeroina

Vaalien lähestyessä puhutaan jälleen paljon leikkauksista, ja aivan liian vähän veronkorotuksista. Monen hyvinvoivan tähtäimessä on erityisesti "liian hyvä sosiaaliturva." On suorastaan opinkappale, että sosiaaliturvasta leikkaamalla Suomen talous saataisiin kuntoon, laiskat töihin, ja talous kohisten nousuun. Kuten oikeiston opinkappaleille on nykyisin valitettavan tavallista, tämänkin opinkappaleen taustalla on enemmän kiihkeää tunnetta kuin kylmänviileää tietoa ja harkintaa.

Tosiasiassa sosiaaliturvasta leikkaaminen juuri, kun taantuma kolkuttaa ovella, olisi mitä todennäköisimmin valtava virhe. Sosiaali- ja terveysmenot tai verot yleisemminkin eivät mene mihinkään mustaan aukkoon. Ylivoimainen valtaosa etenkin sosiaali- ja terveysmenoista siirtyy suoraan tai välillisesti Suomen talouden kotimaiseen kulutukseen. Sosiaaliturvasta ja terveydenhoidosta säästäminen on siis suurelta osin pois siitä kysynnästä, joka pitää kotimaiset yrittäjät ja aivan erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset pystyssä.  

Näille yrittäjille, joista monen palkka jää kovin vaatimattomaksi jo nyt, ennen kaikkea hyvätuloisia hyödyttävät veronkevennykset olisivat kovin laiha korvaus. Myös veronkevennyksistä osa tietenkin palautuu kotimaiseen kysyntään, mutta on vain karu tosiasia, että kun hyvätuloisten käytettävissä olevat tulot kasvavat, suurempi osa niistä menee esimerkiksi sijoituksiin ja ulkomaisten tuotteiden ja palveluiden kulutukseen. Sen sijaan kun köyhempien tulot kasvavat, suurin osa tuloista siirtyy nopeasti kysynnäksi - enimmäkseen lähellä, Suomessa. Vastaavasti, kun köyhempien tulot vähenevät, suurin osa vähennyksestä on poissa kotimaisesta kulutuksesta. Kysynnän vähentyessä yrittäjien tulot laskevat, ja osa tekee konkurssin. Tällöin kotimainen kysyntä vähenee entisestään. Köyhiltä leikkaaminen taantuman edellä onkin erinomainen tapa tehdä taantumasta lama, tai lamasta katastrofi.

Mutta jotta keskustelua sosiaali- ja terveysmenoista voitaisiin käydä edes jonkinlaiselta faktapohjalta pelkän tunnepuheen sijaan, tarvitaan numeroita: mitä sosiaaliturvan menot tarkkaan ottaen sisältävät? Katsotaanpa muutamia taulukoita kirjoitushetkellä viimeisimmistä tarkkaan tiedetyistä numeroista, vuoden 2020 sosiaaliturvan menoista. Lähteenä käytin THL:n sivustoja.

Sosiaaliturvan menot yhteensä olivat 75,891 miljardia euroa. Näistä toimeentuloturvaa oli 45,3 miljardia, palveluita 29,4 ja hallintoa 1,2 miljardia euroa. Voimme heti nähdä, että yksi säästökohteiden ikivihreä suosikki, "hallinnon tehostaminen," ei yksinkertaisesti voi tuoda suunnattomia säästöjä. Hallintoa on lisäksi "tehostettu" apinanraivolla ohuemmaksi siitä saakka kun olen itse politiikkaa seurannut, eli n. 30 vuotta. Seurauksena on jo nyt viiveitä ja työuupumusta. On jokseenkin epätodennäköistä, että hallinnosta voitaisiin vieläkin säästää suunnattomia summia ilman ongelmia.

Katsotaanpa sitten tarkemmin eri menokohteita suuruusjärjestyksessä.

Ylivoimaisesti suurin yksittäinen osuus sosiaaliturvan menoista ovat vanhuuteen liittyvät kulut, yhteensä 32 048 miljoonaa euroa eli noin 42 prosenttia kaikista sosiaaliturvan menoista. Näistä toimeentuloturvaan, käytännössä eläkkeisiin, kuluu 28 251 miljoonaa euroa ja palveluihin 3 796 miljoonaa euroa.

Hyvänä kakkosena sosiaaliturvan menoissa tulee sairaus ja terveys. Yhteensä 16 761 miljoonan euron menoerästä (22,1 % kaikista menoista) toimeentuloturvaa, käytännössä sairausajan palkkaa ja vakuutusten päivärahoja, on noin 2 235 miljoonaa ja palveluita 14 526 miljoonaa euroa. Terveyspalveluista on toki aina mahdollista säästää, mutta se ei tee ihmisiä terveemmiksi: seurauksena on enemmän sairautta, enemmän menetettyjä työpäiviä ja työuria, ja enemmän tehottomuutta. (Taloustieteen peruskurssilla käydään läpi, miksi terveydenhoito on suorastaan oppikirjaesimerkki palvelusta, josta suuri osa kannattaa tuottaa julkisin varoin. Jos syyt tai ylipäänsä julkishyödykkeiden käsite tuottaa vaikeuksia, suosittelen kertaamaan taloustietoa ennen vahvoja kannanottoja muotoa "mutta yksityinen on aina tehokkaampaa." Suosittelen myös lukemaan tämän artikkelin suurimpien harhaluulojen hälventämiseksi.)

Kolmannelle sijalle, kauas kahdesta ensimmäisestä, kipuaa perheiden ja lasten tuki 7 322 miljoonalla eurollaan (9,65 % kokonaisuudesta). Tästä toimeentuloturvaa on 2 954 ja palveluita 4 369 miljoonaa euroa. Ylivoimaisesti suurin yksittäinen menoerä on lasten päivähoito, 2 637 miljoonaa euroa. Myös lastensuojelu - jonka tarvetta köyhemmiltä leikkaaminen ja maan ajaminen pahempaan taantumaan vain kasvattaa - on jo merkittävän suuri osuus kokonaisuudesta 1 234 miljoonalla eurollaan.

Toimintarajoitteisuuden kustannukset eivät pääse enää mitalisijoille, mutta lähelle kuitenkin. Yhteensä 6 902 miljoonan euron menoista (9,1 % kokonaisuudesta) toimeentuloturvaa on 3 873 miljoonaa ja palveluita 3 029 miljoonaa euroa. Yksin työkyvyttömyyseläkkeet haukkaavat yli kolmanneksen kokonaisuudesta. Työkyvyttömyyttä saadaan kyllä varmasti lisättyä esimerkiksi leikkaamalla terveydenhuollosta, mielenterveyspalveluista, toimeentulosta, ja kiristämällä työelämän jo kireää kilpailua. Jokainen työkyvyttömäksi ajautuva on pienen, osaamisesta vahvasti riippuvaisen talouden kannalta suuri menetys.

Kun julkisuudessa keskustellaan "sosiaaliturvasta," useimmat puhuvat ennen kaikkea työttömyysturvasta ja sosiaaliturvan muista menoista (josta myöhemmin). Tosiasiassa työttömyyden hoitoon meni vuonna 2020 vain noin 5 308 miljoonaa euroa tai 6,99 prosenttia kaikista sosiaaliturvan menoista. Toimeentuloturva, käytännössä ansiopäiväraha ja työmarkkinatuki, muodostivat tästä ylivoimaisen valtaosan (4 992 miljoonaa euroa). Palveluihin kului rahaa vain noin 317 miljoonaa euroa. Myös työttömyysmenot saadaan varmasti nousuun leikkaamalla kotimaista kysyntää. Monen suosiossa oleva peruspäivärahan (yht. 397 miljoonaa euroa vuonna 2020) leikkaaminen "kannustinloukkujen vähentämiseksi" ei paljon säästöjä voisi tuoda, mutta lisäisipä kuitenkin varmasti esimerkiksi mielenterveyspalveluiden ja työkyvyttömyyseläkkeen kysyntää, muista ongelmista puhumattakaan.

Työttömyysmenojen jälkeen niukasti asumiseen liittyvää sosiaaliturvaa suuremmaksi menoeräksi kipusi vuonna 2020 kohta "Muu sosiaaliturva," yht. 2 282 miljoonaa euroa. Vaikka kyseessä on vain himpun yli kolme prosenttia kaikista sosiaaliturvan menoista, juuri tämän momentin sisällöstä puhutaan eniten ja luullaan saatavan valtavat säästöt: kyseiseltä momentilta löytyy nimittäin monen valtavan anteliaaksi uskomat toimeentulotuki ja kotouttamisen kustannukset. (En ole edelleenkään tavannut yhtäkään toimeentulo- tai muiden sosiaalitukien suurutta päivittelevää, joka olisi vapaaehtoisesti hypännyt niiden varaan viettämään "mukavaa elämää." Olen kyllä tavannut useita sosiaaliturvan valtavuuteen uskoneita, joiden silmät avautuivat karulla tavalla heidän itsensä päädyttyä sosiaaliturvan asiakkaaksi.)

Mitenkään suunnattomia säästökohteita ei tältäkään momentilta tosin löydy. Toimeentulotuella etenkin pidempään elävät ovat nyt jo ahdingossa ja äänettömiä, hyväosaisten lähinnä vihaamia "pummeja." Siksi heiltä epäilemättä leikataan. Jo nyt hyvin matalan tuen leikkausten seurauksena tulee varmasti olemaan kaikenlaisten sosiaalisten ongelmien ja niistä aiheutuvien kulujen lisääntyminen, henkilökohtaisista tragedioista puhumattakaan. Toimeentulotuella ei voi säästää tai sijoittaa lainkaan, eikä sillä matkustella paljon naapurikaupunkeja kauemmaksi. Niinpä käytännössä jokainen toimeentulotuesta leikattu euro on poissa kotimaisten yrittäjien ansioista.

Himpun "muun sosiaaliturvan" alle jäävät asumiseen liittyvät sosiaaliturvamenot, 2 203 miljoonalla eurolla tai 2,9 prosentilla kokonaisuudesta. Asumisen palvelut koostuvat asumistuesta - älkää kysykö minulta, miksi näitä ei lasketa toimeentuloturvaan. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita tuore tutkimus: toisin kuin yleisesti uskotaan, ainakaan nykymuotoinen asumistuki ei vaikuta juurikaan vuokratasoon. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa selvitettiin, mitä vuokrille tapahtui, kun tukea uudistettiin 2015 ja pienten asuntojen tuki nousi merkittävästi. Vuokrataso pysyi käytännössä ennallaan, mutta erityisesti pienissä asunnoissa asuneiden pienituloisten tulot kasvoivat. On hyviä syitä uskoa, että lisätulot siirtyivät suurelta osin kotimaisten yrittäjien kysyntään.

Viimeisin ja vähäisin varsinaisen sosiaaliturvan menolajeista on leskien ja muiden omaisten turva. Vuonna 2020 tähän kului yhteensä 1 858 miljoonaa euroa, 2,45 prosenttia kokonaisuudesta. Yhdeksän miljoonan euron hautausavustuksia lukuun ottamatta kaikki olivat toimeentulon turvaa, pääasiassa perhe-eläkkeitä.

Mainittakoon vielä täydellisyyden nimissä hallinnon kulut: 1 206 miljoonaa euroa, 1,59 prosenttia kaikista sosiaaliturvan menoista. Toisin kuin jatkuvassa valitusvirressä Suomen "pöhöttyneestä" julkisesta sektorista ja sen hallinnosta uskotellaan, Suomessa tehdään myös hallintoa varsin vähällä rahalla. Tämän voi todeta esimerkiksi Eurostatin sosiaali- ja terveydenhoidon hallintokustannuksia koskevasta tilastosta: Suomea kevyemmällä hallinnolla selviää pohjoismaista vain pieni Islanti, euroalueen keskiarvon ollessa meihin verrattuna peräti kaksinkertainen.

Tämä kirjoitus tulee avoimeen jakeluun asian tärkeyden vuoksi. Reilumman kerhon tarkoituksena on tuottaa jatkossakin aineistoa julkisen keskustelun pohjaksi. Jos haluat tukea tämänkaltaisten tietoiskujen tuottamista, liity kannatusjäseneksi! Saat erityissisältöä JA tuoreimman kirjani uunituoreena, omistuskirjoituksella, kunhan se ilmestyy joskus ensi vuoden aikana - toivottavasti.≈